Tee teki sen, mitä lupasi.

Talvi on hyvää aikaa teeseremonioille.

Meillä sattuu onnekkaasti olemaan ystäväpiirissä teemestari, joka on saanut meidät lopullisesti pärähtämään teehen kaikissa eri lajikkeissaan. Ilman mitään snobbailua tai hipsteröintiä, tee vaan toimii.

Cosmic Tea Partyt ovat olleet oiva tilaisuus löytää Pu'er tee. Samilla on yleensä aina Pu'erit mukana. Tämä kiinalainen vaffa tee-elämys on vaikuttanut prime time iltaohjelmistoomme himasoffalla olenaisesti tänä syksynä. Vähemmän bissee, enemmän teetä.

Pu'er on kiinalaista mustaa teetä. Teevärit ovat kiinassa erilaiset. Se, mitä Euroopassa kutsutaan mustaksi teeksi, on Chinassa itse asiassa punaista teetä. Kiinalainen musta tee on käymällä tuotettua teetä kuivattamisen sijaan. Mitä vanhempaa (ja lannan tuoksuisempaa) kamaa, sen tuhdimpaa ja koukuttavampaa (sekä tyyriimpää) Pu'er on.

Koitettiin metskata taannoisella Vietnamin reissulle Pu'eria tuliaisiksi, mutta löytyi "yllättävän" huonosti. Sen sijaan mukaan tarttui vietnamilaista Lotus Teetä, joka on paikallinen erikoisuus. Nautittiin aamiaisilla, pärähdettiin poistamaan. Kyse on vihreästä teestä, jota on haudottu lotuksen kukissa. Ei sekoittaen niitä, vaan hauduttaen kimpassa. Perinteisesti tee pakattiin lotuksen kukkanuppuihin hautumaan.

Ja pärähtihän se. Lotus on buddhalaisten pyhä kukka ja meininki on sen mukaista. Erikoinen, maustettu maku, heleä, mutta kaukana yrttiteehulinasta ja infuusioista.

Pu'eria löytyi lopulta Stadista. Mainiosta pienestä teekaupasta kauppakeskus Kluuvin kupeessa. Chaya. Pojat myy Special Grade Pu'eria (6,90e / 100g) päivittäiseen käyttöön. Tuntis ja Kuumis tyytiksinä.

Chaya teekaupassa tapahtui pienimuotoinen segoaminen. Messiin lähti myös pussillinen brassi yerba matea ja erikoiserikois teeuutetta nimeltä Matcha. Tuntis olisi halunnut myös todella mässyn tuoksuista karamelli-pu'eria ym. ym.

Matcha. Jumalten uute. Teekaupan jäbät suosittelivat meille myös pientä puuvispilää, jolla uutteen saa vaahdotettua. Selvisimme ilman sitä Tuntiksen perusvispilällä ja hyvällä rannetuntumalla. ja vaahtoshan se.

Ja olihan Matcha erikoista. Kyse siis japanilaisesta vihreästä teestä, jossa teelehdet jauhetaan niin hienoiksi, että ne liukenevat veteen. Matcha myydään taianomaisen värisenä vihreänä jauheena. Tee näyttää uutteelta. Teekaupassa kehoitettiin aloittamaan puolella annostuksella ensimmäisellä kerralla, me fiilisteltiin (tietenkin) perusannostuksella täydet keitot. Pärähti kyl. Tuote bungaa 19 euroa per 25 grammaa, mut erikoisteenä on totally hintansa arvoinen. Ei päivittäiseen käyttöön, aamulla ei ole aikaa vispata vaahtoja ja heruttaa uutteita, mut erikoisspessu hetkiin Matcha on merkittävä tapaus.

Kuumis : Kivaa voi olla ilman kaljaakin.
Tuntis : Iihanaa juoda teetä sylikkäin ja vispailla vaahtoja lähekkäin.

Tuntis & Kuumis

Vietnam! Kasvissyöjän paratiisi...or not?

Vietnam. Ho Chi Minh City. Mui Ne. Thaimaa. Bangkok. Pikaturnee.

Oltiin häämatkalla Vietnamissa. Pois harmaasta Stadista kukkeassa valossa ja lämmössä. Ja aasialaisten herkkujen parissa bien sur.

Kaakkois-Aasiassa muuten syödään häkellyttävän paljon lihaa ottaen huomioon, että maanosan asukkaista suurin osa on buddhalaisia. Syödäänhän siellä tietysti myös tofua ja sitä saa hämmentävän monessa muodossa. Vietnamissa tofusta tehtiin myös "vegetarian beef" ja "vegetarian chicken" annoksia, joita todellakin kannattaa maistaa. Suutuntuma on lähes täysin lihamainen, maku aasialaisen mausteinen ja mässyt on taatut. Häbä? Oli kyl niin tuhdin tuntuista protskua, et eiköhän se aamu-uinti skidisti rintaa tuonut.

Itse asiassa Kuumis haluaa oppia tekemään vegetarian beefiä hima-Suomessa. Research in progress...

Mui Ne oli arvatenkin kala-kulinaristien märkä uni. Toinen toistaan tuoksuvampia grillejä löytyi pitkin rantakatua, kala ja merenelävä oli kirjaimellisesti sanottuna tuoretta ja meininki lempeää lämpimässä auringon valossa. Tuntis ja Kuumis kuitenkin lopettivat satunaisen kalan syöntinsä Vietnamissa. Kohtasimme ateriamme silmä silmästä akvaarioissaan luikertelemassa grillin vierellä. Fiiliksenä pikemminkin kuvotus kuin ihastus. Tuntikselle palasi mieleen yhdeksän vuoden takainen Vietnam-reissu, jossa pikkukylissä joutui syömään kalaa ellei halunnut elää pelkällä kaalihöystöllä.

Onneksi tällä kertaa löytyi todella mässyä kasvisruokaa ilta illan jälkeen mitä huikeammissa muodoissa. Vietnamissa tofua ei välttämättä ole aina listalla, mutta kysykää tarjoilijoilta do you have tofu? ja melkein aina löytyy. Tofua sai lihan korvikkeena lähes joka annokseen.

Mui Ne:n ehdotonta eliittiä oli Indo Bar. Erittäin fiilis paikka. Monen sinänsä symppiksen muovituolimestan ja tasku-lämpimän valkkarin jälkeen Indo-Baarin kylmä vinkku ja tunnelmallinen nurtsi sai riemunkiljahduksia Tuntiksessa aikaan. Paikka oli romanttinen, mutta samaan aikaan nurkassa lokaalit pelasivat bilistä ja tarjoilivat heittivät läppää kokeille avokeittiöön.

Ja se safka. Oli taas vaikea valita muutamaa, kun Indon tarjoilija oli heittänyt eteemme kokonaisen sivun verran vegeruoka-vaihtoehtoja. Tilasimme sitruunaruoholla friteerattua tofua, joka oli parasta tofua ikinä. Snadisti tulista, rakenteeltaan rapsakkaa ja tyylillä maustettua.

Tofua oli monessa muodossa. Myös tomaattikastikkeessa haudutettu tofu oli lempeä ja hekumallinen makunautinto. Mmm sanoi Tuntis, Nam sanoi Kuumis. Muy freesinä ( ja erittäin tuhtina) alkupalana makuleikissä otti roolin myös öljyinen pinaattipaistos, vihreät pavut soijadipillä ja moni muu sankarillinen teos. Erityismaininta supliikille englantia puhuvalle tarjoilijalle, joka ei juossut karkuun kun kysyimme annoksien sisältämiä ainesosia vaan heitti chillit läpät ja muisti koko mittavan tilauksen (normi-iltana jotain unohtui, mut kaikki oli ihanii, liikkis-uiik ja sillai).

Indo Bar löytyy siitä about keskiosasta noin 15 kilometrin rantakatua. Ei löydy nettisaittia, mut siinä yhteydessä oli joku resort. Kyl sen huomaa isosta kyltistä. Siinä jossain keskivaiheilla. Sellainen, missä on bambukatto ja pari akvaariota edessä.

Sit oli Vietnam Home Cooking. Ravintolan nimi oli juuri noin funk. Skidi miinus venäläisestä teknopopista, mut heti alkuun saapunut maukas kasvislettutervehdys keittiöstä aloitti illallisen hyvissä. Todettiin jälleen, että sitruunaruoho toimii tofun kanssa loistavasti.

Ja oli muitakin. Kiinnostuimme pitkällä rantakadulla kaikista, joissa oli kyltissä jotain vietnamilaiseen traditionaaliseen ruokaan viittaavaa. Pizzaa, pastaa ja muuta länkkärimättöä oli toki tarjolla, mut kuka vietnamiin asti menee syömään italialaista päräyttävien aasialaismässyjen keskelle. Curry ei myöskään jotenkin meidän makuun luonnistu etelä-Vietnamissa, siinä missä Intiassa ja Thaimaassa saa spessupäräyttäviä curry-annoksia.

Illallislaskut olivat juomineen järjestäen alle kymmenen euroa eli herkutteluun oli varaa. Matkalla takaisin Härmään, pistäydyttiin myös Bangkokissa. Ei ehditty vierailla kaiken kokeilun lomassa missään erikois vegemestassa, mutta häämatkan päätteeksi kävimme illallisella Above Eleven -nimisessä sky bar ravintolassa. Kolmekymmentä kolme (33) kerrosta kadun yläpuolella. Listalta löytyi muutama huippu vege-luomus, mutta puhtaasti lihattomia vaihtoehtoja oli niukasti tarjolla. Mieleen jäi erityisesti freesit vegerullat, joita pitkän päivän matkustanut Kuumis tilasi jopa toisen annoksen bissen kyytipojaksi. Dii makmaa! totesi Tuntis.

Hedelmämeininki muuten sekä Vietnamissa että Thaikuissa on tajunnan räjäyttävää! Tilaa fruit platter/ fruit plate/joku muu vastaava ja nauti tuoreista rikkaista hedelmistä. Tuntis veti dragon fruitia lähes övereihin asti ja huokaili viimeisenä iltana autuaasti imeskellen viimeisiä pilkullisen meheviä hedelmäpalasia vähään aikaan. Kuumista kuumotti akuutisti, sillä pöydässä oli käynyt lukemattomia dragon fruit lautasia jo ennen puolta päivää, mutta Tuntis nautti urakan läpi selviten hengissä kiloista hedelmälihaa.

Esiintyykö Tuntiksessa kotona pilkkuja? Siipiä iholla? Kirkuvan pinkkiä kuorta? Arviolta noin puolet Tuntiksen tilavuudesta  oli dragon fruitin ainesosia Suomeen saavuttaessa. Et silleen...
Hedelmät ovat ihmisen elämän parasta aikaa.

(Tuntis: addiktio voi olla ihana asia, Kuumis: ihana on "ihanaa").

Tuntis&Kuumis

V Niinku Vallaton Porkkana

Hei blogin löytäneet!

Lähestymme kehuttua uutta trendiravintolaa suut maiskuttaen ja vatsat gurnuttaen. Mässyt on kovat.

Saavumme mestoille ja toteamme tunnelman olevan kohdillaan. Edessä on ilta kahdestaan pitkästä aikaa. Hyvää ruokaa, lempeä, pitkiä katseita. Saamme ruokalistat eteemme.

Kaboom! Daunerit : ( emme löydä yhtään kasvisvaihtoehtoa pääruokalistalta. Kuumis huonona, Tuntis kyynelehtii...toisaalta normitilanne. Joudumme valitsemaan salaatin ja kompromissina kalaa. Taas.

Puuhakkaan, iloisen päivän pakerrettuaan Kuumis tarvii habaa ja Tuntis haluaa tuntea makuja ja sensaatioita suussaan. Värejä ja makuja. Tuntis haaveili jo mielessään paletista kaiken värisiä mausteita ja ihanasta vegemässystä, mutta saikin rasvaisen palan peruslohta (PL) lautaselleen. Tämä on niiin nähty.

Pikakelaus kolme viikkoa eteenpäin...

Helottavan kaunis kesäilta Tallinnan vanhassa kaupungissa. Astelemme jälleen kahdestaan kohti uusia makuelämyksiä. Tuntis on kaunein kesämekossaan, Kuumis sporttaa kauluspaitaa. Tällä kertaa tunnelma on taattu. Ravintola V on täysin vegaaninen.

Kuumis on tsekannut annosvaihtoehdot etukäteen telnetillä ja villinnyt Tuntiksen leijumaan happivajareissa avokadovanukas mielessään. Kasvissyöjän unelma toteutuu tänään! Kekseliästä ja taidolla ja tiedolla tehtyä gourmet-ruokaa papupäille listan täydeltä.

Tuntiksen on tiloissa vaikea valita alkuruokaa, joten nautimme neljä. Kuumis tilaili drinkkiä ja päätyi juomaan todella omituisen makuista (pinkkiä) italialais-skumppaa. (Comments Tuntis: Söpö factor maximum. Kuumis : Älä tilaa...onneks löytyi hyvää luomuolutta huuhtomaan pinkki suusta.)

Fiilistellessämme kymmeniä eri vaihtoehtoja ravintola V:n listalla, aloimme keskustelemaan, miksi tämä on niin harvinaista.

Siinä missä suomalainen kokkitaitamus on kehittynyt pisteeseen, missä voimme valita jo useista Michelinin-tähdellä palkituista vaihtoehdoista laaturuokaa, on kasvissyöjille usein yhä tarjolla vain yksi väkinäinen vaihtoehto listalla.

Kuumis valitsi lopulta ravintola V:ssä pääruoakseen Vürtsikas tofukotlet ja grillitud ananass köögivilja -annoksen (8,20e) ja Tuntis päätyi Mustas leivas paneeritud tofu hernepüree... -annokseen (8,30e). Molemmat erittäin hyviä. Kuumiksen tofukakku oli oivan rapeaa ja juuri mukavasti tulista. Maistui, muttei kiduttanut.

Saiks habaa? Salettiin. Tofu plus quinoa double win.

Tuntiksen mielestä avokadovanukas on maailman paras jälkiruoka maukkaalle aterialle. (Humalluttuaan tavallista huomattavasti vahvemmasta luomusiideripullollisestaan) Tuntis kommentoi voivansa syödä neljä samanlaista kerralla. Toimi. Myös ilman kermaa ja muita maitotuotteita saa tehtyä täyteläisen herkkujälkiruuan.

Aloitetaan uusi kasvisruokablogi! Carrot Couple haluaa herättää keskustelua siitä, miksei tuoda mielenkiintoisia, innovatiivisia ja erilaisa makuräjähdyksiä myös illallisravintoloihin. Diggailemme lujasti vegeburgereita, hyviä falafeleja ja ihquja hippigrillejä, joita Stadista iloksemme löytyy yllin kyllin, mutta olisi mukava viettää vegenä ilojuhlaa myös tyylikkäämmissä puitteissa. Yllättyen keittiömestareiden huumaavista kokeiluista ja makumatkoista Äiti Maan antimien rikkaaseen maailmaan.

Tervetuloa mukaan. Kommentoimaan, keskustelemaan ja levittämään infoa tykeimmistä vegemestoista Suomessa ja maailmalla.

Alalalalalong uujee,

Tuntis & Kuumis